24.8.2024
Puu, metsä ja persikkapuutarha 木,树林和桃林
Vuoristoon syntyneen tytön nimi oli 朴 veistämätön puu.
Runko kohoaa kohti aurinkoa.
Suomessa hänen nimensä on ollut 林 puutarha, metsä,
TaoLin 桃林persikkapuutarha.
Juuret kaivautuvat kamaraan.
Vesi virtaa teekannusta lapsuuteen: televisiossa
persikkapuutarha, jossa kukat kukkivat ja taistelusankarit lepäsivät
valmiina uuteen koitokseen.
Tuuli kantaa kuvaston, muiston
vaate ohenee ja valuu päältä.
Puihin puhkeavat silmut, puro
sulautuu kuiskailevaan sanaan.
Metsän polku (18.8.2024)
Metsän polulle, kuljen.
Askelten laulu, kuuntelen.
Puiden välistä siivilöityy suunta,
rungot kohoavat aurinkoon.
Syvät juuret jalkojen alla,
josta kaikki alkaa.
Pohja kantaa.
Tieto ja Dao (13.8.2024)
Tieto ja Dao 知识和道
Kivetyt polut: tieto muuttaa elämää
Metsäjuurten tiet: Daon oppi
Seurata luontoa: taivaan,
ihmisen ja omaa luontoani.
Puhetta kantaisä, toimia herra.
Juuret. 8.2024
Itsen juuret 自根
Tulla kuin tuulla, mennä
itsessä,
nyt.
Juottaa oman itsen juurta,
todellisempaa kuin muu.
Ei meillä muuta kuin multa
kasvaa ja maata.
Teetä.
Lootus
6.2024
Vanhanaikaisessa perinteikkäässä savikannussa
höyry odotti nousemistaan ilmaan.
Pieni huone täyttyi hienovaraisella tuoksulla
joka levisi suuhun ja nenään saakka.
Ikkunasta näkyivät lootukset, hiljaa kelluen lammikossa.
Jälkimaku on säilynyt muistissani tähän päivään asti.
Tumma savikannu lepää mutapilarin palatsissa.
Nuorena ihailin lootusta sen puhtaan olemuksen tähden.
Iän myötä olen oppinut,
että lootus tarvitsee kukoistaakseen mutalammikon.
Olen palannut juurilleni.
Lootustee vie minut sinne,
missä minun kuuluu olla- luonnossa.
Juuret kaivautuvat kamaraan (5))
5.2024
Puutarhani 我的花园
On juhlia
joissa juodaan, syödään, tanssitaan
ja tavataan toisia
On tilaisuuksia,
joissa on tarjolla tietoa, ravintoa,
mutta juhlat loppuvat ja tieto jatkaa matkaansa
Kun keho ja mieli jahtaavat maailmaa
jää puutarhani hoitamatta:
rikkaruohot rehottavat, kuljen koditta.
Puutarhani hoitokirjan ensimmäinen ohje kuuluu
käänny sisäänpäin, oikaise itsesi:
"Toisten tunteminen on älykkyyttä
itsensä tunteminen on valaistumista." (Laozi)
Juuret kaivautuvat kamaraan (4)
4.2024
Neito 少女
Vaeltajan katseessa neidon maisema
vesi ja maa ravitsevat hänet, neito
lepää vihreänkullan peitolla kesän
puhaltaessa, juhannuksen
ylistys, kimmeltää silmät, sinisen ajatuksen
paino, kun kätkeytyy lumen alle ja vartioivat puut
väsynyt, huutaako? Kirkuva metsä, tuuli
mutta muuten ei neito antaudu
“Minä tulen ja menen, minua kantaa metsän henki”
Vaeltajan sydämessä neito, aitous
TaoLin
(Runo ilmestyi Mikko Innasen Maakuntauudistus ääni-runokirjassa 2019 Aviador)
Juuret kaivautuvat kamaraan (3)
19.3.2024
Kotiinpäin 家向
Päädyn valtavaan kaupunkiin viiden tähden
sänkyyn. Lattian marmori kiiltelee sileyttään,
lasikupuiset lamput hehkuvat, ja ikkunasta
välkkyvät valot. Pilvenpiirtäjien ja torninosturien
muodostaman tiheikön raoista kurkistaa taivas.
Täällä hallitsee keskusilmastoinnin hiljaisuus.
Mieleeni kohoaa männyn tuoksu, näen saunan
raput ja kiukaan. Sydämeni takoo, puheet kii-
tävät puhelinlankoja pitkin.
Metsä virtaa yön halki,
unessa juon rannalla teetä ja aavistan
kuolemattomuuteni.
M a i s e m a v i e m i n u t sinne minne kuulun
Juuret kaivautuvat kamaraan (2)
13.3.2024
Runoni 吾诗
Eivät ole tuulenpuuskaa, eivät kipinöitä
vaan tihkusadetta, vesipisaroita,
eivät tee haavaa, revi arpia auki, ovat
hiljaa kuin metsä,
lempeinä kuin yön aallot,
läpäisevät kuivan, karun maan, lävistävät
kiven, sulattavat
sen sydämen,
kokoontuvat
jokeen, mereen
hellästi, elävästi, laakson hiljaisuudessa
kulkeutuvat kotiin.
Juuret kaivautuvat kamaraan (2)
12.3.2024
Metsä kutsuu ja nimestäni
Alkuperäinen kiinalainen nimeni on Tao Pu, jossa perinteisen kiinalaisen käytännön mukaan ensimmäinen nimi, Tao, on sukunimi ja jälkimmäinen nimi, Pu, on etunimi. Pu (朴) tarkoittaa kiinaksi veistämätöntä puuta.
Mentyäni naimisiin suomalaisen kanssa sukunimeni muuttui etunimekseni, ja minua kutsuttiin vuosia nimellä Tao Saaranen. Eroni jälkeen en enää halunnut palata nimeen Tao Pu, koska se kuulostaa hieman samalta kuin sana ”pyh”. Sen sijaan valitsin nimen Tao Lin. Vaikka nimestä Pu olisi voinut tulla mieleen myös puu, ja kiinan kielen "Lin" (林) tarkoittaa metsää tai puutarhaa, en valinnut sitä tietoisesti tältä pohjalta. Nimeni muodossa TaoLin, kuten taiteilijanimessäni, se tarkoittaa persikkapuutarhaa.
Mulla on muutamia läheisiä, jotka ovat kiinnostuneita vaeluksesta ja metsästyksestä. Olimme säännöllisesti käyneet Lapissa ja vaelluksilla yhdessä. Nyt metsä taas kutsuu.
Juuret kaivautuvat kamaraan (1) 根深入土中
11.3.2024
Apuraha
"Metsän puolella on Koneen säätiön uusi avaus metsäkeskustelujen monipuolistamiseksi."
- Koneen säätiö
Metsä humisee hiljaa, puut kuiskaavat tarinoitaan. Niiden lehvät liplattavat kuin veden äärellä, rauha täyttää jokaisen hetken. Puiden juuret kiinnittyvät maahan, syvälle juurtuneina elämän kiertokulkuun. Ne kohoavat kohti taivasta, kuin käsi ojennettuna kohti unelmia. Metsä on paikka, missä aika hidastuu, missä sielu lepää ja mieli virkistyy. Se kutsuu luokseen kulkijan, ottamaan osaa ikiaikaiseen tanssiin luonnon kanssa.
(Metsään liittyvien blogien kirjoittaminen, podcastin ja lyhyiden videoiden tuottaminen sekä kirjan kirjoittaminen?)
(Potcasti työnimeltä: Metsäyön puheita?)
5.3.2024
Zen-buddhalaisuuden kolme vaihetta:
Vesi on vesi, vuori on vuori
vesi ei ole vesi, vuori ei ole vuori
vesi on vesi, vuori on vuori
Vesi on vesi, vuori on vuori
Minä olen ”Hän”
Vesi ei ole vesi, vuori ei ole vuori
Olen ”minä”, olen sitä. Olemme yhtä
Vesi on vesi, vuori on vuori
Olen Hän minun kauttani
Vesi on vesi, vuori on vuori
Vesi ei ole vesi, vuori ei ole vuori
vesi on vesi, vuori on vuori
Hän
Minä
Hän minun kauttani
25.2.2024
Minne hän on menossa? Mistä hän on tulossa? Missä hän on nyt? Hän on paluumatkalla. Innostus, ilo ja mielenrauha ovat hänen matkansa tunnusmerkkejä. Jos hänen kasvoillaan näkyy surua, murhetta tai huolta, se merkitsee sitä, että hän on eksynyt.
Hän kertoi näkevänsä jatkuvasti lapsuutensa puutarhan, jossa on uskomattoman kauniita maisemia. Mutta se on vain pieni osa kodista. Koti on suuri. Hänen hämärissä muistoissaan ovat vain tämä puutarha sekä äidin ja isän lempeät kasvot. Ehkä matkansa varrella hän alkaa muistaa enemmän yksityiskohtia kodistaan. Mutta kotiin palaaminen on hänen ilonsa ja onnensa, Samalla hän nauttii tämänhetkisyyden seikkailusta.
Hänellä ei ole paljon matkatavaroita; ruoka ja terveys ovat hänen perusturvansa. Onneksi ruokaa on riittävästi ja hän pystyy pitämään yllä terveyttään.
Hänellä ei ole paljon omaisuutta; siksi hän on vapaampi liikkumaan kuin ne ihmiset, joiden pitää varoa toisia ihmisiä, sitä, että tulisi ryöstetyksi.
Hänellä ei ole nimeä, mutta jos hänelle on pakko antaa sellainen, olkoot se vaikka ”kotimatkalla oleva matkustaja”.
Hän ei ole enää etsijä, koska hän ei enää etsi mitään. Hän tietää, mihin hän on matkalla.
Jos hän eksyy, hänen pitää löytää tie uudestaan. Maailmassa on eri suuntia, mutta mihin hänen pitää suunnistaa? Sitä varten hänelle on annettu intuitio ja elämän käsikirja, ja se alkaa sanoilla:
"Minne hän on menossa? Mistä hän on tulossa? Missä hän on nyt?"
